Hups, aikaa onkin viime postauksesta vierähtänyt ihan mukavasti. On ollut todella paljon kaikkea muutakin ajateltavaa näiden kuukausien aikana, että blogi ei ole tärkeimpien asioiden listalle ylettänytkään. Kuten varmasti sen olette huomanneetkin.
Voisin alkuun kertoa muutamia juttuja mitkä ovat luultavasti ihan mainitsemisen arvoisiakin. Eli suurin syy tähän pitkään taukoon on ollut ehkä se että meidän perhe muuttaa ensi kuussa lappiin, tarkemmin Kemijärvelle. Vanhempani ovat jo kauan asiaa haaveilleet ja nyt on kuulemman oikea aika tehdä tällainen muutos. Talo on ostettu ihanalta rauhalliselta alueelta, koulupaikka saatu lukioon sekä uusi koirakerho kiikarissa. Pääsemme mm. aloittamaan Ledin kanssa vepen, vihdoin! Katsotaan miten pikku belgiltä lähtee sujumaan kyseinen laji.
Agilitykausi lähti pyörimään täällä jo joku aika sitten. Treenaan molempien koirien kanssa tämän hetkisen kerhoni junnuryhmässä. Sirun kanssa ollaankin jo keretty lupautumaan piirinmestaruusjoukkueeseen. Treenit ovat Sirun osalta menneet jälleen oikein kivasti viime kertaa lukuunottamatta, koira oli ihan jossain eri planeetalla. Ei mennyt putkeen vaan juoksi ensin sivuttain putken ulkoseinämää ja hyppäsi sitten sen päälle ja juoksi putken päällä. En todellakaan tiedä mikä aivopieru se oli, meinaan ei se tuollaista oo aikaisemmin hoksannut tehdä. Muutoinkin perhonen oli vähän kuutamolla, ainoa positiivinen asia oli se että teki kepit vaikeammalta puolelta kerrankin joka kerralla puhtaasti. Mutta yleisesti ottaen Siru on ihan todella taitava agiliitäjä, jonka kanssa on ilo harrastaa tätä lajia.
Ledikin pääsi nyt sitten aloittamaan agilityn ihan kunnolla kun viikottaiset ohjatut lähtivät pyörimään. Siitähän on kuoriutunut ihan mahoton tykki, hemmetin hyvä ja lupaava aksakoiran alku! Se on osoittanut treeneissä todellakin että kuin fiksu se on. Kepit aloitettiin viisi treenikertaa sitten about, ja viime kerralla ei enään tarvinnut pitää kättäkään vieressä kun koira vetää ohjureiden avustamana kepit ihan satalasissa puhtaasti. Aina se vaan osaa yllättää.
Alussa oli hieman hallinta ongelmia (no aijjaa...) kun belginbelgele juoksi omatoimisesti esteitä ihan miten sattuu ennenkuin sain sitä edes istumaan ja odottamaan lähdössä. Noh, loppu hyvin kaikki hyvin tätä ongelmaa ei enään ole kun pistin koiralle kyseisessä asiassa luun kurkkuun ihan totaalisesti että tuollainen peli ei vetele. Nyt se seuraa hyvin tarkkaan mitä pyydän tekemään, taikka minne sitä ohjaan. Äärettömän hyvin se radalla irtoaakin, varsinkin putkiin sillä on jäätävä imu ja sinne se syöksyy kyllä heti jos sanoo kyseisen esteen nimen.
Toivotaan nyt että koira on luustoltaan täysin terve, että saadaan tässä lajissa vielä pitkään jatkaa.
Tosiaan, tuossa joku aika sitten minut valittiin myös Papillon & Phalene-lehden uudeksi nuorisotoimittajaksi. Olen tästä uudesta hommasta todella innoissani, ja ensimmäinen tekstini julkaistiinkin tämän vuoden ensimmäisessä numerossa. Toinen on jo lähtenyt painoon. Katsotaan nyt miten minulta tällainenkin jobi lähtee sujumaan.
Voisin myös tässä välissä kertoa mitä meidän kesälomaan on tähän asti sisältynyt, ja mitä suunnitelmia vielä on.
Ensimmäisen viikon sain vain lomailla ja silloin otettiinkin ihan hölläillen. Toisella viikolla alkoi kesätyöt navetassa jotka itseasiassa loppuivat tänään. Eli kaksi viikkoa kerkesin lehmien parissa työskennellä. Oli todella mukava ja opettavainen työjakso siellä, vaikkakin aika raskas fyysisesti. Jäsenet ovat aika jumissa mukavasti kaikesta kyykkäämisestä ja kyyristelystä, mutta eiköhän tämä tästä!
Nyt ollaan ajelemassa lappiin viettämään sukulaisten kanssa juhannusta, ensimmäistä kertaa meidän uudessa kodissa. Itselle tämä on myös ensimmäinen kerta kun nään uuden talomme.
Olen todella innoissani muutossa mm. siitä että lenkkimaastot lähtevät ihan omasta pihasta ja uimarannalle on siitä noin 800m. Kätevä alkaa käyttämään koiriakin uimassa siinä kun täällä kotopuolessa niin harvoin veteen pääsevät.
Vaikka itseä ahdisti alkuun tämä asia ihan todella paljon, itkettykin on kun ei millään halua niin kauaksi lähteä kavereista ja sukulaisista. Mutta nyt kun asiaan on monta kuukautta kerennyt totutella niin myönnän että olen jo ihan innoissanikin kaikesta uudesta. Vaikka toki vieläkin tuntuu ikävältä se että kaverit jää tänne eikä sukulaisia nää enään niin usein.
Voin sanoa että uusi alku tekee hyvää kaikkien vaikeuksien jälkeen joita on elämässä ollut. Eiköhän tämä hyvin tule menemään.
Ensi viikolla menen yhdeksi yöksi tädilleni hoitamaan lapsia, sitten onkin varmaan taas koko kesän kohokohta eli mökkireissu Veeran ja koirien kanssa. Jotenkin niin mukavaa että nyt sen aikana mitä ollaan tunnettu ollaan joka kesä käyty se mökkireissu siellä kaksin kera aina vähän erilaisen koirakokoonpanon. Tällä kertaa mukaan taitaa lähteä vain meidän nuorimmat, ne niin sanotut tulevaisuuden lupaukset eli Ledi ja Havu. Odotan kyllä innolla taas niitä öisiä treenaushetkiä, tai sitä että mennään neljän aikaan yöstä uimaan ja siitä saunaan. Ja sitä että eletään ihan omassa kuplassa siellä eikä tarvii jaksaa ketään muita ihmisiä. Hetkiä joita todella arvostan.
En nyt tiedä mitä muuta tässä vielä kertoisin, saatte kysyä jos on kysyttävää tai haluatte tietää missä vaiheessa esimerkiksi Ledin tottis on nyt tai ihan mitä vaan. Joka tapauksessa voisin ehkä tottiksesta kirjoittaa erillisen postauksen.
Tällainen pitkä tauko blogista oli ehkä ihan hyvä, saa nähdä palataanko takaisin aktiivisempaan postausrytmiin vielä vai hiipuuko tämä kokonaan. Haluaisin kyllä blogin pystyssä pitää ja kirjoittaa tänne useammin, mutta katsotaan tuleeko kiinnostus ja innostus vielä takaisin tähän hommaan.
Haluan kumminkin pitää tämän mukavana harrastuksena enkä pakkopullana. Joten mennään päivä kerrallaan ja fiiliksen mukaan tämän asian kanssa.
Ei mulla muuta tällä kertaa, palataan seuraavassa postauksessa jos palataan!
Ps. Kannattaa tsekata meidän instagram, sinne tulee kuvia ja videoita viikottain. Seuraa meitä niin pysyt ajantasalla meidän treeneistä ja kuulumisista<3
