Meistä ei ole kuulunutkaan toviin, mun uusi kone otti ja hajosi. Siihen tuli joku tiltti enkä pääse sillä nettiin, eihän se ollutkaan kun kuukauden vanha kone... Eli se paska täytyy viedä huoltoon. Nyt pitääkin värkätä postauksia tällä tabletilla, mutta minkäs teet.
Syysloma alkoi tosiaan tuossa viime viikolla, itselläni poikkeuksellisesti jo torstaina kovan flunssan takia. Lähdimme kuitenkin suunnitelmien mukaan ajamaan perjantaina lappia kohti. Siellä oltiin alkuloma veljeni, äitini ja koirien kanssa. Huippuna yllätyksenä Ledin 'isosisko' Uma omistajineen tuli mökille myös, joten tervut pääsivät pitkästä aikaa leikkimään yhdessä!
Lisäksi käytiin Pyhätunturissa vaeltelemassa. Tällä kertaa Ledin kanssa kaksin, perhonen jäi syömään sisälle lämpimään makoisaa kanaluuta kun me kiivettiin ylös ja alas tunturia.
Innostuin Pohjoisessa ollessamme ajamaan jälkeä belgialaisen kanssa kolmena päivänä putkeen, kun kunnon pelto oli siinä vastapäätä. Yhtenä päivänä 60, seuraavana 80 ja oli tarkoitus kolmantena päivänä tehdä 100 askeleen mutta muilla tuli kiire päästä jonnekin kylään niin jäi ihan vaan 40 askeleeseen. Paljon se on jäljellä kehittynyt ja pikku hiljaa alkaa hoksaamaan sen että mennään siksakkia ja joka askeleelta otetaan ruoka. Eikä ruokaa ole kyllä peltoon enään jäänytkään.
Jäljen alussa pitää vauhtia toppuutella kun meinaa hiukan hösöttää, mutta kun rauhoittuu niin voi vain hymyillen katsella sen nenänkäyttöä. Nyt aletaan rasioiden avulla harjoittelemaan kuinka esineet ilmaistaan, sekä nopeasti ennen pysyvien lumien tuloa tekemään vielä pidempiä jälkiä.
Joku saattaa miettiä että miten Ledi ei osaa vielä edes esineitä ilmaista, tai miten sille ei tehdä kulmia ollenkaan. Yksinkertaisesti kaikki johtuu siitä että olen ollut itse niin laiska jälkihommien suhteen. Ei tuo koira silti toivoton ole, vaikka omistaja onkin ollut alkuun laiskemman puoleinen. Kyllä siitä vielä kunnon jäljestäjä tulee, kun itsekin olen terästäytynyt ja innostunut tuosta hommasta.
Ollaan tottisteltu paljon ja edistytty seuraamisessa niin paljon että imutusta ei enään tarvita kuin käännösten harjoittelemisessa. Palkka on nykyisin yleensä lelu ja se on kainalossa, eikä pentu pompi juuri yhtään. Jäävät ovat hyvällä mallilla muuten mutta nopeutta pitää saada maahan menoon vielä rutkasti lisää. Olen aivan todella tyytyväinen pikkuiseen paimeneeni.
Sirun kanssa ollaan keskitytty pelkkään seuraamiseen, se on alkanut edistämään aivan järkyttävästi. En tajua mistä se johtuu mutta nyt treenataan vain sitä. Muuten se olisi koevalmis mutta täällä ei ole missään lähellä enään tälle vuotta kokeita. Olisi ollut kiva saada sille vielä tänä vuonna edes se yksi ykköstulos, mutta ei voi mitään. Sirulle kuuluu muuten todella hyvää. Nauttii elämästä ja ottaa rennosti, treenaa ja lomailee. Siitä on perhosen arki tehty.
Hakureeneissäkin ollaan Ledin kanssa jo keretty käymään kahteen otteeseen. Nyt alkuun vain tehdään siitä ukkojen etsimisestä mukavaa, ja että heitä ei tarvitse vieroksua. Kyllä se jo hyvin omatoimisesti lähtee ukkojen perään juoksemaan ja jää syömään mutta liikettä ei vielä vieraalta ihmiseltä kestä, maalimiehet ihan vain syöttelevät ja kehuvat sitä siinä eivätkä edes yritä koskea että hommasta tulisi koiralle mieluista. Hyvin on lähtenyt muuten hakuilu sujumaan! Nyt vaan treenataan tuttujen maalimiesten kanssa että saadaan pohjat rakennettua tutussa ja turvallisessa porukassa.
Ensi viikolla lähdemme Veeran kanssa Kajaaniin Kainuun Ammattiopistolle tettiin, joten koirat saavat 5 päivän treeniloman. Tekee varmasti molemmille hyvää. Tällaista meille kuuluu ja näin meille treenit tällä hetkellä, miten muiden loma on sujunut? Ensilumikin on jo satanut maahan mutta suli samaa menoa poijes, tulisipa ihan pysyvästi niin pääsisi hiihtämään! Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Palataan seuraavassa postauksessa!
