Helkkarin belggari tottistelee

Oltiin taas Mintun, Jonnan ja Veeran kanssa treenimässä tottista ja aksaa. Koiria meillä oli mukana Ledi, Havu, Justin, Varjo sekä Lulu. Siru ei tällä kertaa päässyt mukaan, koska neidillä on juoksut. Ja ilmeisesti vielä tärppipäivät, järkyttävä hormoonihirviö. Silloin tuon kanssa ei treenaa erkkikään.

Helkkarin belggarin kanssa otettiin jääviä ja seuraamista. Harjoiteltiin myös paikallaoloa sekä leikittiin tietysti. Jääviin pitää saada nopeutta lisää, etenkin maahan menoon. Istuminen on ihan hyvä, seisominen vielä aikalailla vaiheessa. Seuraamisessa edistytty sen verran ettei enään hypi ja pompi koko ajan ihan holtittomasti, jes.

Se on ihana kun menee kentälle, ja Ledi hyppii onnesta kun pääsee tekemään. Ja kun se tekee aina täysillä, täysin riippumatta siitä mitä. Pikku likka<3

Peränkäyttöä treenattiin paljon, huomaa ettei sitä olla tehty juuri yhtään...hups. Nyt pitääkin alkaa keskittymään siihen.

Ledi pääsi myös testaamaan ihan uutta gappayn pentutyynyään, ja olihan se onnessaan. Mielissään juoksi tyyny suussa ympäri kenttää. Leikkiessä taisi taas yksi hammaskin tippua, mutta eipä se tuota hybridipaimenta paljoa hidasta!

Kun kaikki koirat olivat käyneet sen 3 kertaa kentällä niin siirryttiin agilityyn. En tiedä mitä kentän pohjalle oli ripoteltu mutta Ledin treenistä ei tullut mitään kun nenä vei niin kovasti. Kyllä me pari onnistunutta pätkää vetäistiin, mutta siinäpä ne sitten oli. Loppuun pääsin ohjaamaan Havua, kyllä siinä sai itsekin juosta että perässä pysyi! Muuten taisi kyllä olla hyvät treenit kokonaisuudessaan kaikilta koirilta.

Kiitokset treeniseurasta, ja Mintulle kaikista kuvista!

Alla vielä otoksia meidän operaatio kaverikuvasta...

Tervunkuvatuksen treenejä

Meillä on nyt semman jälkeen alkanut kunnon treenijakso, tähdätään siihen että joka toinen päivä aina jotakin pientä treenataan paimenen kanssa. Leikitään päivittäin, ja sitä kautta alamme harjoittelemaan pitoja ja rauhaa. Miia sanoi semmassa että silloin kun Ledi ottaa patukasta otteen niin se on hyvä ja pitävä, eikä sellainen että joutuu korjailemaan sitä vähän väliä. Joka on tosi hyvä juttu tulevaisuuttakin ajatellen, se puree nimittäin meidän uuteen HST:n tyynyynkin jo niin hyvällä kokosuuotteella että näissä ei pitäisi tulla ainakaan ongelmia. Nyt vaan vielä odotellaan että hampaat ovat vaihtuneet kokonaan niin päästään tyynyynkin puremaan ihan kunnolla!
Pidon harjoitteleminen meillä on ollut ihan vain sitä että taistellaan ensin, sitten otan sen lelu suussa istumaan eteeni ja odotan että pitää rauhassa mälväämättä, sitten 'zap' ja taas leikki jatkuu. Todettu ihan hyväksi tavaksi tuon hoppuhousun kanssa.
Perusasennossa treenataan ihan vain sitä että siinä istutaan rauhassa aloillaan hyppimättä vaikka käsi käykin välillä siellä kainalon lähellä. Tämä tapahtuu siis niin että otan ruokaa vasemman käden nyrkkiin ja oikealla kädellä pidän koiran pannasta kiinni ettei pääse keulimaan. Sitten aina välissä otetaan seuruupätkää samalla kaavalla.
Ei tuloksii ilman duunii, se pitää paikkaansa. Ollaan jummattu samassa pisteessä jo liian kauan, mutta nyt kun ollaan tottisteltu urakalla niin alkaa niitä tuloksia jo tulla. Ollaan menty hirveästi eteenpäin ihan vain jo semman jälkeen. Huippu belgialainen mulla on käsissä, siitä ei ole kahta puhetta.

Aksaa käytiin reenilöimässä tuossa tiistaina. Otettiin Soonssin kanssa putkia ja siivekkeiden välistä juoksentelua. Vitsi se on pähee, tuo oli vasta toinen kerta kun pääsi kunnolla agikentälle ja se juoksee

 mutkaputkiakin niin kuin isot koirat. Takaakierrotkin sujuvat jo hienosti.

Meillä on tuossa pihalla kolme lyhyttä suoraa putkea, ja Ledi on niitä itsekseen aina juoksennellut ihan vauvasta asti, joten nuo agikentän pitkät putket eivät ole mikään probleema tuolle. Onneksi. Ohjauskuvioita alamme harjoitella nyt ihan urakalla, sekä lähdössä odottamista. Olen ollut aika laiska paikka-käskyn suhteen, ja sen huomaa. Ei ole vielä minkäänlaista malttia pysyä paikoillaan. Mutta eiköhän me se odottaminenkin saada pian kuntoon.

LEDI HUPILIITÄÄ VIDEO
LEDI TOTTISTELEE VIDEO

Miia Kiviahon tottiskoulutuksessa 3.-4.9.2016

Huhhuh mikä viikonloppu. Ihan huikeeta. En tiedä miten tiivistän kaiken tähän postaukseen mutta yritän jotain lauseita muodostaa fiksusti!
Kaikki postauksen kuvat (c)Veera Soukka.

No ensinäkin lähdetään vaikka siitä että mulla on aivan paras koira. Se on vietikäs, keskittymiskykyinen, aktiivinen ja äärettömän fiksu. Lauantaina ekalla kierroksella olin itse niin jännittynyt (en tiedä miksi älkää edes kysykö..) että en osannut edes leikkiä Ledin kanssa kunnolla, se oli semmoinen vähän takkuinen treeni kiitos minun.

Siinä sitten menikin aikaa että päästiin toiselle kierrokselle. Se meni jo ihan super hyvin, Miia varmaan positiivisesti yllättyi että osaahan tuo tyttö sentäs koiransa kanssa leikkiä. Sitten testailtiin myös rupeaako se Miian kanssa millekkään. Kyllä se vähän tohti leikkiä ja saalistaa mutta siihempä se jäi, ei sitä nappaa täysin vieraiden kanssa tekeminen juuri yhtään. Joten tätä treenataan lisää.

Toisella kierroksella huomasi kyllä selvästi että kun itse olin vapautuneempi, enkä jännittänyt niin koirakin antoi palaa ihan kunnolla! Näistä kahden päivän treeneistä 2/3 osaa koostui vain leikkimisestä, joka on ihan hyvä juttu. Nyt aletaan harjoittelemaan saaliin kanssa rauhaa, joka oli vielä hieman hakusessa.
Tästä leikkimisestä ja rauhasta lähdemme rakentamaan pohjia noudolle. Päätin että koira pääsee koskemaan kunnolla kapulaan vasta vuotiaana, tämä ensimmäinen vuosi meneekin vain siinä että koira tuo lelua sujuvasti minulle, sitten siitä vähän saalistusta ja 'zap', rauha, ja leikki jatkuu.
Tavoitteena siis että sitten joskus tulevaisuudessa Ledillä on vielä mieletön kiihko kapulalle, eikä siinä ole mitään ongelmaa.

Leikkimisessä tavoitteena kunnon irroitukset. Vielä meinaa tormata ilman lupaa kiinni, mutta eiköhän myö siitä eroon päästä tässä piakkoin.
Haukuttamisella nousi vietti kokoajan enemmän ja enemmän, joka on ihan huippua. En minä sitä turhaan siihen haukkumiseen opettanut kerta nostattaa itseään sillä niin paljon.
Tottiksessa alamme kiinnittämään huomiota pienen pieniin ongelmakohtiin. Mm. siihen että pidän kättä liian kiinni jalassani, jolloin koiran takaosa helposti aukeaa ulospäin. Eli toisin sanoen vino perusasento. Ei hyvä.

Tässä taisi olla pitkälti kaikki jutut mitä käyiin läpi Miian kanssa. Saatiin mielettömän hyviä vinkkejä jatkoon. Ja oli ihana kuulla kuinka kouluttaja kehui meidän yhteistyötä. Ilmeisesti olen ainakin suhteen onnistunut luomaan oikein tähän koiraan.
Suuret kiitokset vielä Miialle, saatiin paljon apua kaikkeen ja lisää treeni-intoa! Ehdottomasti meidät tullaan vielä tulevaisuudessa näkemään Kiviahon koulutuksissa, tykkään erityisesti Miian täsmällisyydestä kouluttajana. Lisäksi se musta-valkoisuus ja reiluus koulutuksessa. Siihen pyrin itsekkin koiran ohjaajana ja kouluttajana, ehdottomasti!

Linkki vielä videoon: https://www.youtube.com/watch?v=PBcQUv67l-4

(c)Janette Kovalainen

Konfirmaatio, kiviaho ja synttärisankari

Pitkästä aikaa koneen ääressä kirjoittelemassa teille, onhan tuosta taas aikaa vierähtänytkin ihan mukavasti. Pienen pieni loma tuli tarpeen tästä bloggaamisesta, ei sillä sököpaskalla tietokoneellakaan kirjoittelu ollut yhtään mukavaa, mutta nyt olen ostanut uuden tietokoneen rippirahoillani. Hyvän sellaisen, joten alatte saamaan paljon reenivideoita, mydayta ja kaikkea mahdollista! Uusi bannerikin on tulossa, vähän ehkä talvinen tuo nykyinen jos sanoisi... Ja kun päätähdetkin ovat vaihtuneet niin eiköhän se olisi jo sen uuden paikka.
Mutta mitäs meille kuuluu? Hyvää kuten aina. Sirun kanssa oltiin tokokokeessa 2.8. Oulussa. Se oli sii se piirinmestaruuskoe. En ala enempää siitä jokaisen liikkeen pisteitä luettelemaan, mutta mm. kapulan pito taisi olla 7. Kuvittelin että Siru ihan varmana nollaa sen, joten todella positiivinen yllätys! Mutta oltiin molemmat sen verran kujalla koko kokeessa että vetäsitiin Alo3. Joukkuekisassa päästiin kumminkin hopealle, ei huono ei huono!

 Tuossa 27.8 pieni perhoseni täytti 5v. Hurjaa miten aika rientää, Saa todellakin olla onnellinen, kuinka ihanan ensimmäisen koiran sain silloin 5 vuotta sitten. On se niin korvaamaton rakas<3

 Kun taas 21.8 oli miun rippijuhlat. Kirkossa oli aivan liian kuuma, ja meitä riparilaisia oli semmoinen about 20 henkeä siellä, plus tietenkin kaikkien sukulaiset ja kummit yms. Eli tiiviit oli tunnelmat. Mutta kuitenkin itselläni oli todella mukavat ja ikimuistoiset juhlat, kiitos kaikillle jotka olivat mukana kekkereissä, ja nöyrimmät kiitokset vielä lahjoista!

Konfirmoitu 21.08.2016

Huomenna on herätys klo 8 aamulla, suuntanamme tällä kertaa kera Veeran, Ledin ja Havun, Miia Kiviahon tottiskoulutus! Innolla todellakin odotan että kuin hyvin olen saanut jo koirani pilattua :D Ja tämä seminaari siis kestää kaksi päivää, ilmoitin meidät Soonnssin kanssa molemmille päiville. Sieltä tulette saamaan sitten videota ja kuvia. Sekä tietty treenianalyysin tänne.
Jos ei joku sattuneesta syystä tiedä mikä meidän tubekanava on niin Janette K. kun kirjoitat hakukenttään niin pitäisi löytyä. Mutta nyt taidan lähteä tästä yöpuulle etä jaksaa itse olla aamulla terävänä, koirasta ei huolta mutta minä ite... Se onkin ihan eri juttu.

Pahoitteluni vielä jos kirjoitan vähän tönkösti ja vaivalloisesti, mutta menee taas vähän aikaa tottua tähän postaamiseen kun se on aijemmin ollut vain sitä satunnaista ja nyt taas muuttuu takaisin aktiiviseksi. Joten älkää olko miulle ankaria tämän asian suhteen :/ Eiköhän me taas palata takaisin normaalirytmiin bloginkin kanssa!