Pieniä belginalkuja

Vähän pääsi venähtään tämän postauksen kirjoittaminen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja meikäläinen on kyllä blogin puolella tunnettu tuosta sanonnasta kun en mitään saa tehtyä ajallaan... Mutta tehtiin äidin kanssa tuossa about 2 viikkoa sitten pikainen viikonlopun etelänreissu. Lähdettiin perjantaina puoli kahden maissa ajelemaan ja oltiin illalla yhdeksän aikoihin perillä. Ja kumma kyllä, ei yhtään koiraa ollut mukana. Yövyttiin äidin veljen ja hänen vaimonsa luona koko viikonloppu. Lauantaina aamulla lähdettiin pyörimään Vantaan Ikeaan, sieltä tarttui mukaan mm. pennuille pehmopossut, naulakoita, säilytyslaatikoita ja mattoja. Sen jälkeen käväistiin Kellokosken markkinoilla pällistelemässä josta ostettiin ihan mukava määrä lakua.
Sitten tulikin se hetki jota varten koko reissu edes tehtiin, mentiin katsomaan Lediä. En tiedä olinko edes blogissa vielä aikaisemmin maininnut pennun nimeä mutta kutsumanimeltään tulee olemaan siis Ledi.

Kun mentiin sinne niin vastassa oli ensimmäisenä Bea, eli pentujen emä. Ihanan avoin ja sosiaalinen belgi. Tuli hakemaan samantien pentujen pehmopossut miulta kädestä ja lähti rallattaan niiden kanssa. Pennut päästettiin myös ulos ja voi mitä ällösöpöyksiä ne kolmeviikkoset rääpäleet oli. Nyt mitä oon kuvista nähnyt niin kasvanut hurjasti, onhan ne tietty jo viiden viikon ikäsiä. Molemmat pennuista oikein rohkeita, Ledi oli kyllä erityisen topakka ja lähti itsekseen välillä seikkailemaan pihan toiseen päähän, Poika taas jäi ennemmin siihen Bean läheisyyteen istuskelemaan. Mutta lupaavia koiranalkuja molemmat ehdottomasti.

Päästiin tutustumaan siinä samalla pentujen mentyä nukkumaan myös Janican ja Anittan muihin koiriin. Kaikki heidän belgialaiset juoksi suoraan syliin ja olisivat istuneet rapsuteltavana vaikka koko illan. Lisäksi heillä oli yksi saksalaisnarttu ja koulutuksessa saksalaisuros. Tuolla käydessä huomasi saksanpaimenkoirien ja belgianpaimenkoirien eron, belgit tuli heti syliin mutta saksalaiset juoksivat jokin risu suussa ja huomasivat vasta myöhemmin että jaa vieraitakin vissiin talossa. Kyllä ne välillä siihen viereen jäi istuskelemaan mutta aika välinpitämättömiä meitä kohtaan.

Alma

Poika

 Siellä vierähti helposti se 3 tuntia jutellessa, pentuja pallotellessa, koiria rapsuttaessa ja kahvitellessa. Oli ihana juttu että päästiin käymään tuolla katsomassa Lediä, pikkumiestä ja Beaa, vaikkakin toisaalta hirveää ettei saanut vielä pientä mukaan... Mutta nopeaa nämä viikot on kyllä kulunut kieltämättä. Selvittiin takaisin joskus ysin aikaan illasta, muut katsoivat Suomi-Venäjä peliä niin minä ja äiti pentuja. Ihan perus, mutta voin ehdottomasti sanoa että paljon ihanampaa katseltavaa nuo vauvat lauantai-illalle todellakin!