PERHONEN

(c) Veera Soukka

BH AGI 1 Coirulin Siru
Papillon narttu
polvet 0/0, ei perinnöllisiä silmäsairauksia
synt. 27.8.2011
Koiranet

e. Pietarinjängän Ceea
i. Chaplin Line´s Talisman

Omistaja, Janette Kovalainen
Kasvattaja, Marjut Kovalainen, kennel Coirulin

Pienen tytön unelma, pikkukoira. Omasta koirasta olin haaveillut ihan siitä lähtien kun tajusin koirien päälle jotain. Eli siinä ehkä viiden vuoden ikäisenä. Mutta en tosiaankaan ollut tarpeeksi tietoinen ja vastuuntuntoinen koiranomistaja vielä silloin, tuskin moni muukaan sen ikäinen. Vuodet vieri ja kokoajan vain enemmän tunsin itseni koiraihmiseksi, kokoajan enemmän tiesin että haluan oman koiran. Oli vuosi 2011 ja oltiin edesmenneen isopappani synttäreillä, tutustuttiin siellä Sirun kasvattajaan ja hänen perheeseensä. Yllätys yllätys tuli keskustelua koirista, ja äiti mainitsi silloisen 10 vuotiaan Janeten unelmasta. Halusin pienikokoisen koiran koska meillä oli aina ollut vain isoja rotuja. Marjut siinä sitten sanoi että aikoo astuttaa yhden heidän phaleneistaan. Siitä se sitten lähti, yhtenä päivänä isäni soitti ja sanoi 'kyllä sää sen koiran saat', aloin itkemään. Olin niin onnellinen ja se oli yksi ikimuistoisimmista hetkistä miun elämässä. 

Aikaa kului taas kunnes pennut syntyivät. Siitä 7 viikkoa eteenpäin Marjut tuli käymään Raahessa vanhemmillaan ja mentiin katsomaan pentuja. Siellä oli se pieni pippurinen pakkaus, pentueen isoin ja tulisin tapaus, minun ikioma koira. Sirkkaliisa, Sirkki, Rusi, Taimi, Sirppa, Sirkkili... eli Siru. 

Pennut jäivät Raaheen hoitoon viikoksi, siinä sitten yksi ilta lähdettiin äidin kanssa Raaheen kauppaan ostamaan pennulle boksi ja hieman tavaroita. Kohta autossa mulle vasta selvisi että ollaan menossa hakemaan Siru kotiin. Olin yhtä hymyä, lähdettiin kotiin pieni karvapallo sylissäni. 

Vaikka tiesin että perhoset ovat jääräpäisiä koiria pienestä koostaan huolimatta ja yrittävät helposti nousta ylimmäksi lauman arvojärjestyksessä, en olisi kuitenkaan uskonut kuinka vaikea koira Siru loppuunsa oli. Siinä sai hammasta purren pidättää itkua kun yritti alistaa kädessä kiinni roikkuvaa pirulaista. Ihan totta menin kerran pillittämään äidin luokse kun se puri niin lujaa. Tein Sirulle kyllä tuollaisen tempauksen jälkeen selvät sävelet kuka määrää, on ollut oikein seesteisesti käyttäytyvä perhonen siitä lähtien. Toisin sanoen alistin sen vaikka toinen puri kättä aivan raivona, pidin sitä siinä niin kauan että luovutti räpiköinnin ja rauhoittui. En kyllä tiedä voiko tuosta elohopeasta käyttää termiä seesteinen, ei se ole koskaan rauhallinen ollut. Mutta ainakaan se ei sen jälkeen ole uhitellut minulle enään. 

Tämän teinivaiheen selätettyämme voin sanoa että helpompaa koiraa ei olekkaan. Sirusta voisi käyttää nimitystä jokapaikanhöylä, sen kanssa on helppo liikkua paikassa kuin paikassa ja se on välinpitämätön jokaista vastaan tulijaa kohtaa, oli se sitten koirakko tai kävelijä, pyöräilijä tai mopo. Voin liikkua sen kanssa lenkillä vaikka ilman remmiä, myös tuolla kylän pinnassa jossa liikkuu tuota väkeä hiukka enemmän kuin metsässä mistä meidät aika usein löytää.

En aikasemmin ollut tajunnut koiraharrastuslajeista oikein mitään, vasta myöhemmin aloin opettamaan Sirulle tokoliikkeitä ja haaveilemaan agilityn aloittamisesta. Temppuja olen opettanut sille kyllä pennusta lähtien ja pitkä lista sen osaamista tempuista kertyisikin jos kaikki luettelisi. Viime vuonna eli 2015 aloin tutustua Raahen koirakerhon järjestämiin agilityryhmiin ja kohta olin jo ilmoamassa meitä alkeismölliryhmään. Sitä ennen olin vaan väsännyt kotiin jonkun radan pätkän tai käynyt satunnaisesti jossain treenailemassa. Mutta sitten siitä tuli viikottaista ja kesän lopulla oltiin jo ekoissa kisoissa. Kisattiin seuranmestaruuksissa minimölleissä ja voitettiin. Tokon parissa ollaan aktiivisesti touhuttu vuodesta 2014. Ekoissa kisoissa oltiin 2015 piirinmestaruuksissa joissa meidän kerhon joukkue tuli toiseksi. Miun ja Sirun oma suoritus 89p. ja näin jälkeenpäin ei voi kun vain nauraa, ei kukaan saa noin huonoja pisteitä. Noh, ne oli ekat kisat ja jännitin itse niin paljon että en oikeastaan yllättynyt tuloksesta, vaikkakin Siru osaa kaikki Alonliikkeet niin kentällä olevat pupunpapanat olivat liika suuri houkutus pienelle perhoselle.

BH-koe ollaan myös suoritettu hyväksytysti 10.10.2015, tuomarina Juhani Petäjistö.

Kyllä me myös hakuillaan ja jälkeillään, omaksi iloksi eikä niin tosissaan.

Paljon ollaan saavutettu, ja paljon tullaan vielä saavuttamaan.

Luonteesta voisin sen verran vielä kertoa että tämä pieni pakkaus on täynnä omaatahtoa, päättäväisyyttä ja rohkeutta. Se ei ole sosiaalisin koira mutta innostuu kyllä leikkimäänkin tuttujen koirakamujen kanssa, eikä silloin paremmasta tiedäkkään. Täpäkkä pikkuneiti joka ei pidä pikkulapsista, tai no ylipäätään harvoista ja valituista ihmisistä.

Halusin silloin vain koiran jonka kanssa voin mennä joka paikkaan ja jonka kanssa voin tehdä asioita yhdessä. Näiden kahden jutun lisäksi sain potentiaalisen harrastuskaverin lajiin kuin lajiin missä tämän koko ei vain tule vastaan. Oikeastaan sain enemmän kuin mitä pystyin ensimmäiseltä omalta koiralta ikinä toivomaankaan. Olen oppinut Sirulta valtavasti, ja tulen varmasti kasvattamaan tätä hienoa rotua vielä joskus.