Ledin uusia ystäviä

Niin hyvä tuuri kun meillä kävikin, niin äitini serkku sattui olemaan lapissa mökillä (joka on ihan isomummolamme vieressä jossa me yövyttiin) samaan aikaan kuin mekin. Heillä oli mukana 1,5v tervutyttö Uma.
Uma ja Ledi leikki niin paljon kuin vain laki salli. Ledin iloksi Uma tulikin meille pariksi tunniksi hoitoon kun omistajat lähtivät hillastamaan. 'Pikkuserkut' tulivat kyllä paremmin kuin hyvin juttuun keskenään, Umasta tuli Letin idoli.

äkäne belgi

Kun taas meidän ihan oman mökin naapurissa asuu Lediä tasan kuukauden vanhempi pystäri uros Jekku. Pieni belgialainenki äimistyi miten joku voi olla yhtä äkäinen ja ärsyttävä kuin hän itse on. Mutta vaikka Ledillä välillä menikin totaalisesti hermo kun Jekku roikkui persvilloissa ja hännässä, niin kyllä ne kauan jaksoivat painia.

Ihan mukava lapinreissu kun uusia kavereitakin löytyi pentuselle!

Agilityeläin

(c)Tiina Ahvenlampi

Sirun kanssa ollaan nyt agilityrintamalla oltu hyvinkin aktiivisia, ja etenkin vielä kisaamisen suhteen. On ollut yhdet seuranmestaruudet ja virallisetkin. Sekä vielä mukaan lukien tietysti viikottaiset, antoisat ja kokonaisuudessaan hyvät treenikerrat. Paljon ollaan opittu uutta, mutta myös kerrattu vanhoja asioita. Meillä on ihan parhaat vetäjät junnuryhmässä ja heidän ansiostaan ollaan Sirun kanssa päästy jo tässä vaiheessa aloittamaan kisaaminen ykkösluokassa virallisissa.

Seuranmestaruusepikset olivat siis 12.7 johon ilmoessa saivat kerhonjäsenet itse päättää kisaavatko möllien seuranmestaruudesta, vai osallistuvatko muuten vaan epiksiin. Ja päätin että tietysti me Sirun kanssa kisataan tänäkin vuonna mestaruudesta. Niinhän siinä sitten kävi että radoilta tuplanollat ja mini möllien seuranmestareita vuosimallia 2016! Jo kahtena peräkkäisenä vuonna ollaan se sama pysti saatu, perhoseni on hieno koira.
A-rata oli aika simppeli, hyppyjä ja kaksi mutkaputkea. Ei siitä ole paljon kertomista, todella hyvä rata. B-radalla oli enemmän hyppyjä ja putkia, ja muutoinkin hieman mutkikkaampi kuin edellinen rata. Sai oikeasti jo rataantutustumisessa miettiäkkin mihin kohtaan kannattaa mitäkin ohjauskuvioita tehdä. Siru irtosi todella hienosti kaukaakin mutkaputkiin ja seurasi tarkkaan mitä itse tein. Ja aina kun olin jossain ohjauskuviossa myöhässä, niin Siru kyllä piti huolen ettei se jää miulta huomaamatta, nimittäin samantien kuului 'hau'. Mutta puhdas rata tämäkin.

(c)Tiina Ahvenlampi

Parasta Sirun kanssa tekemisessä (ja harrastamisessa ylipäätään) on se että se tahtoo aina työskennellä mulle. Se rakastaa sitä yli kaiken että me tehdään jotain yhdessä, ei tarvitse minkäänlaisia leluja tai ruokaa vaan ihan vain se että kehun sitä, tekee siitä jo maailman onnellisimman koiran. Sirun kaltaisen koiran kanssa on silkka ilo harrastaa!

Hypätäämpäs viime viikonlopun virallisiin. Meidän ensimmäisiin virallisiin agilitykilpailuihin. Emmin aika kauan ilmoanko vai en, ilmoanko vai en. Onneksi ilmosin, koska se nämä kisat oli todellakin tulosten perusteella tarkoitettu meille. Ilmoitin meidät a-radalle joka oli hypäri, sekä b-radalle joka oli ihan normaali agilityrata.
A-rata meni hyllyksi, koska Siru juoksi harmillisesti intopiukeena väärään päähän putkeen. Muuten meni todella hienosti. Keppejä meinasin itse hieman kammoksua, mutta turhaan, Siru haki hienosti molemmilta radoilta oikean välin ja kepitti täysillä loppuun saakka. B-radalta tuli tuloksena 10vp. Toinen vitonen tuli siitä kun koski pituuteen, ja toinen oli kontaktivirhe joita Siru ei ole tehnyt ikinä aijemmin, niin en itsekkään osannut ennakoida tällaista tilannetta yhtään. Noh, ainakin ensi kerralla muistan katsoa tarkemmin että ottaa kontaktit. Tämäkin hyvä rata, mitä nyt allekirjoittaneella meinasi välillä unohtua minne piti mennä, mutta hyvin me Sirun kanssa mentiin. Sen voin kyllä sanoa itsekkin.
A-radalla sijoituttiin neljänniksi hyvän ajan ansiosta, ja beellä tultiin toisiksi! Ei huonosti ollenkaan ensimmäisiksi kisoiksi, tuomarikin sanoi että 'ekat kisat ja heti toisiksi'. On tuo agility ehdottomasti meille luotu laji!

(c)Tiina Ahvenlampi

Loppuun vielä pari otosta täältä lapista.

(c)Johanna Kovalainen

Tunaneidin kuulumisia

Pentu on nyt 12vk, aika on mennyt hurjan nopeaa. Ledi kasvaa ihan silmissä, ja saavuttaa jo kovaa vauhtia Riellan säkäkorkeutta. Eläinlääkärissä käytiin ensimmäisellä rokotteella tuossa viime viikon maanantaina 18.7, eikä mitkään järin hyvät fiilikset jäänyt tuosta ellästä. Voin ihan suoraan sanoa että kyseisellä henkilöllä ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, miten pennun kanssa toimitaan. Mutta ei nyt siitä sen enempää.
Samalla reissulla punnittiin Ledi, ja painoi tasan 10kg. Iso tyttö!

Arki sujuu jo muuten tosi hyvin, koko lauma on ottanut pennun jo porukkaan täysin mukaan. Oikeastaan ottivat jo ensimmäisten päivien aikana, mutta nyt se näkyy jo kunnolla että pieni punakettu kuuluu nyt meidän kompaniaan.
Agireeneissä se on ollut joka kerta mukana katselemassa kentän laidalla, hienosti se osaa hiljaa odottaa autossa boksissa vaikka kontti on auki. Eli operaatio 'boksiinrauhoittumisreeni' on tuottanut tulosta.
Tottista ollaan viikottain nakin voimalla värkätty. Lähinnä perusasentoa, minipätkää seuruuta imuttamalla ja eteentuloja. Hyvin se jo alkaa hoksata että kun kädellä ohjaan viereen, niin siihen istutaan. Todella fiksu ja oma-aloitteinen pentu. Osaa istuakkin jo käskystä.

Lisäksi myös leikitään ihan päivittäin, ja sitäkös Ledi vasta rakastaa! Ensin hiukan saalistusta, siitä sitten 'zip' ja taistellaan.
Taistelutahto on ainakin kova jos ei muuta! Irroittamista ollaan harjoiteltu ahkerasti, ja pikkuhiljaa alkaa oppia sanan 'irti' merkityksen. Joka on jo tässä vaiheessa todella hyvä juttu.
Remmiriekkuja siitä on ainakin kehkeytynyt, tai oli jo silloin kun oli ekoja kertoja hihnassa. Mutta nykysin aina kun lähdetään jonnekkin, niin alkumatkan se riekkuu yleensä remmissä. Siksi tykkäänkin pitää sillä lettiremmiä, jota saa aina riepotella.

Paljon ollaan saatu myös uusia ystäviä meidän tuttavapiiristä, mm. jo ennestään blogissa esiintyneet karjalankarhukoira sisarukset Kira ja Voitto. Sekä tietysti Sofian belgianpaimenkoira Waka. Myös erityisesti 2v bordercollie Pusta on Ledin paras kaveri ylivoimaisesti, jos meidän omaa laumaa ei lasketa! Ja viikonlopun agikisoissa kerkesi leikkiä myös samanikäisen bortsupennun kanssa.
Eikä tässä ole edes vielä kaikki, joten kavereita on ihan mukavasti!

Syömisestä sen verran, että syö nyt siis vielä kolme kertaa päivässä Jahti&Vahti-penturuokaa sekä Kennelrehun raakaa jauhelihaa, lohta ja raakaa jauhettua broileria. Toisin sanoen siis samoja lihoja mitä meidän muutkin. Ja jos on maha meinanut olla sekaisin, niin lisänä on saanut piimää tai raejuustoa.

Tällainen pikakatsaus mitä pennulle kuuluu ja mitä ollaan tehty!
Kaikki postauksen kuvat (c)Veera Soukka

Hammashoitoa ja pentuarkea

Olin tuossa viikon riparileirillä (14-21.6) eli tiistaista tiistaihin. Oli ihan mukava leiri vaikka alkuun tuntui että viikko on liikaa eikä pääkoppa kestä. Mutta hyvä maku jäi suuhun tästä viikosta ja aloin jopa harkitsemaan isoseksi hakemista. Siellä oli todella paljon ohjelmaa ja joka paikassa piti olla minuutilleen tässä heti nyt, eikä ehtinyt ajattelemaan mitään muuta kuin mitäs seuraavaksi. Aika meni siellä kuin siivillä ja oikeastaan ihan hyvä koska tajusin vasta siinä vaiheessa kun pakkasin tavaroita takaisin laukkuun, että me haetaan pentu kotiin jo seuraavana päivänä! Kun pääsin kotiin niin painelin heti päikkäreille, oli nukkuminen jäänyt niin vähäksi ettei vaan jaksanu valvoa. Taisin tirsottaa siinä 2 tuntia putkeen ja lähettiin heti herättyäni isän kanssa kauppaan. Kohta olikin jo ilta ja pääsi taas nukkumaan.

Herätys soi seiskalla ja auton nokka kohti Keuruuta. Koirista Siru ja Ruska lähti mukaan. Neljä tuntia autossa istumista ja saavuttiin perille. Juteltiin, kahviteltiin ja palloteltiin pentuja siinä päälle 2 tuntia. Sitten vaan kirjoitettiin sopimukset mitä siinä nyt olikaan, viimeiset painit vielä velipojan kanssa, Ledi kainaloon ja kotia kohti. Matka meni hyvin, kerran oksensi mutta sekin vain siitä että söi jauhelihaa ennen lähtöä.
Muuten vain nukkui, kerran pysähdyttiin huoltoasemalla kun äiti kävi hakemassa ruokaa, alkoi jo heikottamaan matkan teko kun ei oltu syöty mitään oikeaa ruokaa. Sillä välin käveleskeltiin Ledin kanssa siinä ulkona. Jatkettiin kohta taas matkaa ja siitä pari tuntia eteenpäin oltiinkin jo perillä. Kun ulos astuttiin niin tyttö osoittautui heti oikein reippaaksi ja rohkeaksi. Ei pelännyt mitään uusia juttuja ja minne tahansa mennäänkään niin häntä pystyssä tietenkin! Ilta meni tutustuessa muihin koiriin.

Seuraava päivä kului kotiutuessa tottakai, tehtiin me pikkuruinen 35 askeleen jälkikin päiväruoasta. Hyvin se nenäänsä käytti, tuhina vaan kuului. Kasvattaja oli tehnyt tekniikkaruutua pennuille ja tarkoituksena vielä vähän aikaa jatkaa sitäkin, mutta en nähnyt pahana sitä että päälle 8vk ikäiselle ajaisin jäljen jo tässä vaiheessa. Ainakin pentu tykkäsi ja se on pääasia!
Ensimmäiset yöt meni aika levottomasti, herätti ekana yönä viisi kertaa mutta kaikilla kerroilla piti päästä ulos eikä turhia kuitenkaan itkenyt. Tokana yönä kolme kertaa käytin ulkona. Nyt pikkuhiljaa alkanut rauhottumaan nukkumaan eikä herättele enään. Nykyisin ei ole pissojakaan ollut sisällä yön jälkeen.

Kolmantena päivänä muuten Sofia tuli käymään Wakan ja Chilin kanssa sekä Veera Havun kanssa. Ruska sai ihan parhaan kaverin Wakasta, leikkivät ja juoksivat kokoajan! Paljon oli juttuja kerrottava meillä omistajilla toisillemme ja sekä Veera että Sofia näkivät Ledin ekan kerran. Kävimme myös treenaamassa tuossa koululla. Sirun kanssa treenattiin alokkaan liikkeitä. Ledin kanssa leikittiin karvapatukalla ja otettiin pari sivua, voi että tuo koira on yksi timantti. Kokoajan messissä aivan satasella ja todella pätevä pieni.

Ruska, Waka ja aivan hirveä valotus

(c)Veera Soukka

(c)Veera Soukka

(c)Veera Soukka

(c)Veera Soukka

(c)Sofia Kovalainen

(c)Johanna Kovalainen

 Näiden päivien aikana mitä pentu on meillä ollut, niin se on jo täysin sopeutunut laumaan ja on kuin kala vedessä nuiden muiden koirien kanssa. Sirun kanssa alkuun jännäsin sitä kun se ei pennuista oikein tykkää, kun kukaan ei meinaa ottaa Sirun ärähdyksiä tosissaan, mutta turhaan jännitin. Ledi on niin fiksu pentu että niistä on Sirkan kanssa tullut miltei erottamattomat. Leikkivät tosi paljon keskenään ja nukkuvat vieritysten mun sängyssä.

 Tokon PM joukkue karsinnoissa oltiin tuossa keskiiviikkona iltasella Sirun kanssa. Aloluokassa oli viisi koirakkoa joista oltiin kolmansia. Päästiin siis RKK:n joukkueeseen tänäkin vuonna! Jospa myö saataisiin parempi yksilösuoritus tällä kertaa :D Näistä karsinnoista vielä sen verran että Siru oli päivän yllättäjä, piti kokonaiset 5 sekunttia sitä hemmetin kapulaa, josta olin täysin varma että koira nollaa koko liikkeen. Ollaan jankattu kapulaa niin kauan kun jaksan muistaa, oikeastaan olin aivan luovuttanut koko kapulan suhteen. Keinot oli niin lopussa. Mutta sitten tyttö yllättää ihan yht'äkkiä ja pitää sen suussaan vaaditun ajan! Eihän se niin sanotusti korrektisti ja rauhassa sitä suussaan pitänyt, mutta oon jo aikoja sitten päättänyt että aivan sama muista mutta mulle itselle riittää se että Siru edes pitää sitä kapulaa sen viiden sekunnin ajan.

 Kuin otsikossa lukeekin niin silloin kun itse olin riparilla, äitini käytti Sirua hammaskivenpoistossa. Neljä pientä hammasta oli niin huonossa kunnossa että ne piti poistaa. Lisäksi ikenissä oli jonkin sortin tulehdusta johon ellä antoikin tulehdusta lievittävää dentiseptiä. Pari päivää pikku koira joutui syömään ainoastaan mössöä kun suu oli niin kipeä, mutta kyllä se nyt jo hyvin voi nappuloitakin pureksia.

 Nyt ollaan liikuttu pennun kanssa paljon ihmisten ilmoilla mm. Raahessa kävelykatumarkkinoilla. Ja huomaa jo tässä vaiheessa reipastumista uusia ihmisiä kohtaan. Mustissa&Mirrissä ollaan keretty jo kahteen kertaan pyörähtää ja oli ihana huomata eilen kuinka ihanan iloisesti Ledi meni myyjien luokse. Sirulta se on saanut paljon rohkeutta ja itsevarmuutta mennä ihmisten luokse. Kun Siru on mennyt ensin kerjäämään rapsutuksia, niin kohta pentu taaristelee reippaasti perässä!
Sitten ollaan käyty jonkun verran treenailemassakin, välillä niin että Siru on mukana, välillä minä ja Ledi kahdestaan ja esimerkiksi tänään äidin, Ruskan, Riellan ja Ilonan kanssa. Letiäisen reenit ovat koostuneet lähinnä leikkimisestä, pinkki karvapatukka ja Prodogin narupallo on ihan tuon lemppareita. Sitten ollaan aloiteltu perusasentoa ja seuraamista. Kova tyttö tuo on leikkimään, taistelee ja saalistaa todella hyvin. Mutta kaikista basic koirienherkuista ei innostu, vaan kun naturiksia tai nakkia ottaa esille niin todellinen ahneus tulee esiin.

 Oletettavasti Ilona jää blogissa ja someissa nyt vähemmälle, kun se ei täysin oma koirani ole. Ja instagram kuvatkin koostuvat nykyisin Ledin ja Sirun touhuista sekä treeneistä, joten moni on tämän varmaan saattanut arvatakkin. Nyt kun sain vihdoin täysin oman pk-rotuisen harrastuskoiran jonka saan itse kouluttaa, niin Ilona jää varhaiseläkkeelle kaikesta nillittämisestä. Sen kanssa tulen vielä jäljestämään, hakuilemaan ja tekemään vetojuttuja, mutta nyt pieni mustuainen jää enemmän taka-alalle. Lupaan että Ilonankin pärstää tullaan vielä näkemään, muttei niin paljon kuin ennen. Haluan pitää tämän blogin aikalailla harrastuspainotteisena, ja harrastan aktiivisesti Sirun ja Ledin kanssa tottakai eniten kun ne on täysin minun omistuksessani, niin varmaan ymmärrätte asian ytimen!

Btw pointsit sille joka jaksoi lukea koko tekstin ja katsoa kuvat! Tästä tuli meinaan aika pitkä...

(c)Veera Soukka