Pakkanen puree, muttei hauku

Koneen äärellä pitkästä aikaa! Kuten olette varmasti huomanneet, en ole taas kirjoittanut postausta sitten alkuvuoden. Olen itse todella uupunut koulun jälkeen, joten meidän elämästä ei ole mitään kirjoitettavaa nykyisin. Reenaaminen on jäänyt lähes kokonaan (jos ei olohuone tottiksia lasketa) koska tuolla ulkona ei vain yksinkertaisesti voi olla kun sielu jäätyy samantien. Siru ei muutenkaan tarkene tyyliin yhtään ulkona näillä pakkasilla, eikä kyllä muutkaan koirat sen enempää. Itseltäni on kadonnut myös into kirjoittaa postauksia, en vain jaksa tehdä koulun jälkeen mitään. Elämä on nykyisin niin kiireistä koulun kannalta niin tuntuu ettei edes kerkeä tehdä mitään muuta kun lukea kokeisiin ym. Ja se on aika hermoja raastavaa. Haluan kuitenkin panostaa kouluun että pääsen joskus johonkin jatko-opintoihin peruskoulun jälkeen. Blogi elää varmaan vielä jonkun aikaa tällaisessa hiljaiselossa, mutta kai se postausinto pian takaisin tulee jos vähän hellittäisi tämä kiire!

No mitä meille ylipäätään kuuluu? Tai no lähinnä koirille, mun kuulumiset tässä kuultiinkin jo. Sirun kanssa agilityryhmässä aloitetaan taas keväällä kun lumet sulaa ja kerhon kenttä otetaan käyttöön. Siirrymme siis jatkoryhmään, vai miksi sitä nimitetäänkään. Tänä vuonna olisinkin tarkoitus kisata enemmän sekä tokossa että agilityssä. Tässä myös kovasti toiveissa holsku, mudi tai perhospentu, siitä haaveesta en enempää kerrokkaan. Salaa vaan toivon ja yritän vanhempia suostutella ;)
Kuitenkin kisaaminen on tämän vuoden pääjuttu, ja lujasti treenaaminen.

Isän koirat (Ronja ja Mosku) ovat taas olleet ihan enemmän kuin tarpeeksi jänismetsällä. Väsyneitä rakkeja ovatkin, kuluttavat niin paljon. Ruoka-annoksetkin tuplataan molemmilla aina näinä aikoina. Ruska, Riella ja Ilona kulkevat äidin kanssa lenkillä ja elävät rattoisaa elämää, setteri vaan vähän railakkaampaa kuin muut. Ainakin luulee elävänsä ja tulee siitä kautta oikeutetuksi murtautua häkistä pihalle ja pistää kodinhoitohuonetta uuteen uskoon... Mörkökausikin Ruskalla on alkamassa vihdoin mennä ohi ja aletaan jo aikuistua (vihdoin)!
Ei muillekkaan dogeille mitään sen erityisempää kuulu, normi elämää elellään.

Asiasta vielä postauksiin, pitäisi Veeran kanssa sopia joku päivä että mennään hallille treenaamaan pitkästä aikaa niin saadaan jotain treenipostaustakin kehiin. Tai ylipäätään aihetta josta kirjoittaa. Ensi postaukseen siis!